fi | sv | eng

Siitä kurssista alkoi uusi elämä

12.11.2018, 12:37

Olin vastikään Hyvä ikä -messuilla ja siellä tapaamani leskirouva kertoi käyneensä Eläkeliiton Yhtäkkiä yksin -kurssin leskeksi jääneille. Hänellä kurssista alkoi ”uusi elämä”. Työssäni sopeutumisvalmennuksen parissa olen usein kohdannut asiakkaita, jotka ovat kokeneet kurssin käänteentekevänä.

Sopeutumisvalmennus, jota monet järjestöt järjestävät, on vaikuttava kuntoutusmuoto. Tutkimusta aiheesta ei paljoakaan ole, mutta järjestöjen saaman palautteen ja ihmisten kertomusten valossa näin kuitenkin on. Vaikuttavuuden mittaaminen on haasteellista, kun kyseessä on ihmisten kokemus saamastaan tuesta ja annetusta tiedosta. Kokemus on niin subjektiivinen, että sen mittaamien yhteismitallisesti ja luotettavasti tuntuu toisinaan jopa mahdottomalta. Voimme vain luottaa ihmisten sanaan, heidän kokemaansa. Siihen puolestaan vaikuttaa esimerkiksi toteutuneen kurssin oikea-aikaisuus.

Sopeutumisvalmennus on prosessi, jonka tavoitteena on sekä auttaa ihmistä oman elämäntilanteensa jäsentämisessä että tukea tavoitteiden saavuttamisessa. Ihminen itse toimii omaan elämäänsä asiantuntija. ”Ja ryhmä kantaa”, sanoo sopeutumisvalmennuskurssin ohjaaja. Vertaistuki toteutuu ryhmäprosessit tuntevan ammattilaisen ohjauksessa, siksi ohjaajan merkitys sopeutumisvalmennusprosessissa on huomattavan suuri. Luottamuksellisessa ilmapiirissä voidaan jakaa vaikeitakin asioita toisilleen tuntemattomien ihmisten kesken.

Tapaamani leskirouva kertoi kurssilaisten pitävän edelleen yhteyttä toisiinsa ja saavan tukea toisiltaan. Tukea, jota virallinen järjestelmä ei pysty tarjoamaan, kuten ystävyyttä ja välittämistä. Sopeutumisvalmennuksella voi siis olla ajallisesti hyvinkin pitkät jäljet. Tarinoita sopeutumisvalmennuksen merkittävyydestä on valtavasti, muun muassa niitä voimme taas kuulla #sopeutumisvalmennus2018 -seminaarissa Iiriksessä marraskuussa.

Järjestöt ovat olleet huolissaan sopeutumisvalmennuksen tulevaisuudesta ja toisaalta kehittäneet omaa sopeutumisvalmennustoimintaansa aktiivisesti. Järjestöjen sopeutumisvalmennusryhmä on jo pitkään toiminut yhteistyöelimenä ja järjestänyt mm. seminaareja sopeutumisvalmennuksesta. Tällä kertaa pohditaan sopeutumisvalmennusta uudistusten keskellä otsikolla ”Mihin suomalainen sopeutumisvalmennus on menoissa?” Yksi tärkeä kysymys seminaarissa on, että miten varmistetaan sopeutumisvalmennuksen saatavuus kaikille sitä tarvitseville?

Kuntoutuskomitea kiinnitti raportissaan huomiota järjestöissä toteutuvaan prosessiajatteluun, joka johtaa aidosti asiakkaan kokonaisuutta tukevaan jatkumoon. Jatkosta todetaan ehdotuksen 11 yhteydessä, että mm. sopeutumisvalmennus edellyttää hyvää maakunnan toimijoiden, kuntien, järjestöjen ja Kelan yhdessä toteuttamaa ohjausta ja koordinaatiota. Yhteistyö on avainsana ja siinä järjestöt ovat hyviä. Komitean näkemyksen mukaan STEA:n rahoittaman ryhmämuotoisen valmennuksen tulee selkeästi erottua Kelan järjestämästä kuntoutuksesta. Miten tämä käytännössä tapahtuu jää nähtäväksi. Itse näen järjestölähtöisen sopeutumisvalmennuksen jo nyt vastaavan monilta osin erilaisiin tarpeisiin kuin Kelan tuottama sopeutumisvalmennus. Toisaalta tärkeää ei varmastikaan ole se, että itse sopeutumisvalmennus on jotenkin erilaista sisällöllisesti. Tärkeää on, että järjestöt tavoittavat sellaisia ryhmiä, jotka eivät muuten pääsisi kuntoutuksen piiriin.

Kuntoutus on sekä käsitteenä että alueena hyvin laaja. Olisi ihanteellista, jos kukin tarvitsija saisi sitä oman tarpeensa ja tilanteensa mukaan. Tässä kohtaa tulee erityisesti esille kuntoutussuunnitelman tekijöiden ammattitaito ja osaaminen ohjata kukin tarvitsemiensa palveluiden luo. Ryhmässä tapahtuva kuntoutus ei tietenkään sovi kaikille ja monen kohdalla tarvitaan lisäksi yksilöllisempiä toimia.

Sopeutumisvalmennus menetelmänä on niin asiakaslähtöinen ja moneen taipuva, että se toimii myös ennalta ehkäisevässä mielessä. Eläkeliitossa meidän kurssilaisillamme ei välttämättä ole mitään asiaan liittyvää diagnoosia viasta, vammasta tai sairaudesta kurssille tullessaan. Kuitenkin esimerkiksi eroaminen saattaa olla ihmisen henkilökohtaisen elämän suurin kriisi, joka pitkittyessään voi johtaa masennukseen tai jopa itsetuhoisiin ajatuksiin. Jos kriisin pitenemistä voidaan yhdenkin ihmisen kohdalla ehkäistä tuomalla ihminen omiensa luo, vertaistuen ääreen, on STEA:n rahoitus kuitannut ison summan säästyneinä mielenterveyspalveluina, inhimillisen kärsimyksen vähenemisestä puhumattakaan. Erityisesti järjestölähtöinen sopeutumisvalmennus voi tavoittaa väliinputoajia ja monen järjestön kursseilla myös läheisiä, jotka eivät muutoin saa riittävästi tukea tai tietoa.

Järjestöt tuntevat kuntoutujien arjen. Konkreettiset hätähuudot kentältä kantavat järjestöihin. Jos arjessa kokee, ettei kukaan auta, saattaa järjestölähtöinen sopeutumisvalmennus olla ainoa saatavilla oleva kuntoutumista tukeva toimi.

Anu Korhonen

suunnittelija, Eläkeliitto


Teksti on viimeinen kuusiosaisesta blogisarjasta, jossa kuntoutuksen asiantuntijat kirjoittavat ajankohtaisista kuntoutuksen uudistamiseen liittyvistä teemoista. Sarjassa käsitellään kuntoutuksen kiperiä kysymyksiä sekä kuntoutujien asemaan ja mahdollisuuksiin vaikuttavia aiheita. Kirjoittajat ovat Kuntoutusverkostosta, joka on SOSTEn ja Kuntoutussäätiön koordinoima vaikuttajaverkosto. Siihen kuuluu 87 kuntoutuksen toimijaa, järjestöä ja viranomaistahoa.